The Year Book / Chapter One / 01
Journey Through Memories
Huoneet kovenivat. Arkisto syveni. Jokin minussa jäi jälkeen.
39-kehykset / MEMORY_001 / EI mitään RODINARYa
Seuraa lukua ääneenPalasin meteliin.
Kaupunki oli tuttu. Silmäni olivat erilaiset. Seurasin musiikkia toisen avoimen oven kautta ja pyysin mahdollisuutta kuvata, mitä siellä tapahtui. Oli vielä niin paljon, mitä en voinut hallita. Opin työskentelemään paikalle tulleen valon kanssa.
Jokaisesta huoneesta tuli maailma.
Näyttämöt väistyivät studioiden tieltä, tutut kasvot tuntemattomia. Yksi kutsu johti toiseen. Päivät alkoivat olla reunoilla päällekkäin. Kuulin huoneen ennen kuin astuin sisään, tunsin sen hetkeä ennen kuin se rikkoutui. Luottamus saapui hiljaa, naamioituna harjoitukseksi.
Valo liikkui nopeammin.
Yritin pitää kaiken. Se oli ele. Väri. Toinen ennen kuin joku nauroi. Yöt katosivat editointiruutuun seuraavana aamuna odottaessaan ovella. Arkisto kasvoi koko ajan. Jossain tuon liikkeen sisällä en ollut enää huomannut omaa tahtiani.
Sitten joku katsoi taakseen.
Keskustelu muutti kehystä. Kamera laski. Kuvasta nousi esiin henkilö, jota olin yrittänyt tehdä. Aloin ymmärtää, miksi tietyt valokuvat jäivät luokseni: muistin, miltä tuntui olla siellä jonkun kanssa ennen kuin muistin asetukset.
Kaiku ylitti huoneen.
Suosionosoituksia ei voi kertoa, milloin lopettaa. Seurasin sen pohdintaa pidemmälle kuin aioin. Lopulta ääni hiipui, ja hiljaisemmat kysymykset palasivat. Mitä minä rakensin? Kuka oli vielä vierelläni? Aurelian piti kysymykset. Criminal Code irrotti vahvistimen.
Jätin tilaa levylle.
Jotkut muistot kaipaavat ilmaa ympärilleen. Kannoin kuvat hitaampaan kauteen. Työ oli opettanut minut menemään huoneeseen; hiljaisuus alkoi opettaa minua jättämään huoneen. Opettelin pitämään siitä kirjaa.
Seuraava tarina voi olla sinun
Tehdään jotain.
kannattaa pitää.
Muotokuvia, pieniä juhlia, itsenäisiä ideoita ja kunnianhimoisia provisioita. Aloita siitä, mikä on sinulle tärkeää.






































